Valitse kirja:
PAINETTU KIRJA
E-KIRJA
Arvaapa mitä syntyy, kun astuu luontoon liian syvälle eikä ole raameja, mihin palata.
Tölli seisoi paikalla, joka kai jo muinoin oli nimetty Kuuvuoreksi. Edellisen täydenkuun aikaan oli tupaan astunut kolmas tyyppi, pieni partainen olento, jolla oli hatussaan useampi sulka ja suussaan vain muutama hammas. Olennolla oli tapana tanssia ja soittaa hänelle lahjaksi antamaani tinapilliä.
Sama olento herätti Louhikäärmeen muinaisen maaäitimme kohdussa. Siitä ei kehittynytkään ihminen, vaan sen kehitys lähti hullunkurisesti kulkemaan takaperin... jättäen lopulta jälkeensä vain tuhkat, etenkin Darwinin teorianakin tunnetusta opista. Määrätietoisen lempeästi ilmestyksen imu veti sohvalta syöksykierteeseen, kohti aikaa, jolloin valo oli sisäistä – ja siitäkin vielä kauemmas, sinne, mistä epäilemättä jumalolennot syntyvät. Mitä tuolloin täydenkuun aikaan todella tapahtui, se jääköön salaisuudeksi... tai sanottakoon, että tupaan oli astunut satukirjan sivuilta olento, jolla oli pussissaan pieniä avaimia.
Sanomattakin oli selvää, että tarujen myyttinen ilmestys oli tullut jäädäkseen. Louhikäärme iski minulle silmää, heitti aivoni narikkaan, ja yhdessä tuumin lähdimme kulkemaan kohti henkimetsää. Matka oli alkanut.
Oppaana Louhikäärme
